| On miehellä oltava unelma | 
| Haaveena päästä pakoon | 
| Tipahtaa äärestä yli | 
| Hukkua maanrakoon | 
| Hotellituristin varauskirjassa | 
| On aina se perimmäinen huone mun nimellä | 
| Siltä varalta et virkavalta päättää | 
| Suurennuslasilla mun imagoa hivellä | 
| Pakkaan purkit ja pussukat | 
| Luurit ja läppärit mukaan | 
| Kassakaapin kerrostumat | 
| Eikä mua löydä kukaan | 
| Aina kun hyvästelen mun tyttären | 
| Pelkään et se on kerta viimeinen | 
| Mut takasin tuun, kun tomu laskeutuu | 
| Isin pitää mennä, isi on rikollinen | 
| Isin pitää mennä, isi on rikollinen | 
| Yön tummina tunteina | 
| Alkaa iso mies toisinaan tunteilla | 
| Eikä se oo sillon mitää spesifiä kaipuuta | 
| Taivaalta kuuta, ei mitään muuta | 
| Ja ku tää lintukoto ei tarjoo oikein seikkailuu | 
| Nii on kokeillu keikkailuu | 
| Mut tie, ei se minnekkään vie | 
| Jos ei oo mitään paeta | 
| Siks aina takas himaan tuun | 
| Pois harmaa, otsoni karkaa | 
| Vapaus on harhaa, ei sitä tavota | 
| Elämääni eksyny, Elinaani etsiny | 
| Elimet ei kestä enää tätä elintasoa | 
| Leikkivaunussa vihaan kakaroita | 
| Tienpientareella nimismiehen kiharoita | 
| Mut ei kukaa vihaa ritari Kaamoa | 
| Niin syvästi kuin ritari Kaamo itse | 
| Enkä koskaan voi kannoilta karistaa minua | 
| Jättää sielua narikkaan | 
| En voi saavuttaa maailman reunaa | 
| Mut silti suden lailla mä vaistoa seuraan | 
| Silläkin uhalla et oisin vaan klisee | 
| Moottoritien reissu, mies ilman nimee | 
| Mä nään tyttären sydämen särkevän ilmeen | 
| Ja sen jätän pölypilveen | 
| On miehellä oltava unelma | 
| Haaveena päästä pakoon | 
| Tipahtaa äärestä yli | 
| Hukkua maanrakoon | 
| Aina kun hyvästelen mun tyttären | 
| Pelkään et se on kerta viimeinen | 
| Mut takasin tuun, kun tomu laskeutuu | 
| Isin pitää mennä, isi on rikollinen | 
| Isin pitää mennä, isi on rikollinen |