| Kai meistä kaikist välil tuntuu |
| siltä, ettei mikään tunnu miltään |
| Kunnes surku |
| ja parku saa karjutki avaa silmät |
| Ja odotan |
| odotan, peloissani odotan |
| Miten itseni kokoan |
| jos kadotan sut kokonaan |
| Tie oli päättyä ennen kun kerkes alkaakaan |
| mut keskoskaapis ne sai mut ja Jeren jatkamaan |
| Lastenklinikalta ponnistaminen on raskaampaa |
| mut oppiipahan arvostamaan matkaansa |
| Mun kaks siskoo poistu jo ennen mun syntymää |
| Toinen syntyy, toinen kuolee, se on ympyrä |
| ja tää vaan väliaikanen vakanssi |
| Eläkkeen koittaes toivoo, et saispa sen takasi |
| Silti toiset ottaa loparit jo ennen aikojaan |
| jättää meidät tänne muistelee menneit aikoja |
| Se on perseestä, mut se on elämää |
| Elämä välil on, ja siks sitä pelätään |
| No mikä muu ku kuolema tääl varmaa oisikaan |
| Paineen alla jengit’sekoo, tappaa toisiaan |
| Täs maailman ajas iisii jäädä funtsimaan |
| uskaltaako koulus enää silmiään ummistaa |
| Viimein sain silmät aukasta |
| Se mitä meil onkaan on haurasta |
| En haluu luopuu siitä, niin |
| kaikin toimin pidän siitä kiinni |
| Se erottaa mut laumasta |
| Varjelen sitä, mikä on haurasta |
| En haluu luopuu siitä, niin |
| loppuun asti pidän siitä kii |
| Jos voin tehdä sen tänään, miksi tehdä huomenna |
| Walk don’t talk, siin on sulle selvää suomea |
| En pelkää helvettiä, en pelkää kuolemaa |
| mut pelkään reppu tyhjänä mennä tuonelaan |
| Tää jääräpää kun ei liiku minne määrätään |
| Niinku Genssit’sano, matka on määränpää |
| Kehdosta hautaan kierrän, kerään elämyksiä |
| Se joka vapaana elää, herää yksinään |
| Jokainen täällä itse valitsee tiensä, tiensä |
| Syytä toisten ei tarvii tietää, tietää |
| Sun ei tarvii kysyville vastata |
| Tärkeintä on, että pysyy itse kartalla |
| Ja vaik on raskasta, ei auta elää pelossakaan |
| Jos nyt koitettas pysyä tääl elossa vaan |
| Ja nauttii täysillä niin kauan ku saadaan |
| mä meinaan ainakin, kunnes ne hautaa mut maahan |
| Viimein sain silmät aukasta |
| Se mitä meil onkaan on haurasta |
| En haluu luopuu siitä, niin |
| kaikin toimin pidän siitä kiinni |
| Se erottaa mut laumasta |
| Varjelen sitä, mikä on haurasta |
| En haluu luopuu siitä, niin |
| loppuun asti pidän siitä kii |
| Niin, mä toivon vaan |
| et vielä ei |
| tuu loppumaan tää mitä meille on |
| annettukaan |
| Niin haurasta |
| Niin kaunista |
| Niin korvaamatonta |
| Viimein sain silmät aukasta |
| Se mitä meil onkaan on haurasta |
| En haluu luopuu siitä, niin |
| kaikin toimin pidän siitä kiinni |
| Se erottaa mut laumasta |
| Varjelen sitä, mikä on haurasta |
| En haluu luopuu siitä, niin |
| loppuun asti pidän siitä kii |
| Loppuun asti pidän siitä kii |