| Roope herää aamulla, päällä kauhee krapula. Vetää ekat savut ja kelaa et |
| tarviis apua |
| Mut ei aikaa katua, sama meno jatkuu. Rahat meni eilen, nyt sit kavereiden |
| laskuun |
| Viimeisetkin sentit tuhlaa vaikka, koska nyt on lauantai ja se on aina juhlan |
| paikka |
| Roope istuu partsille ja koodaa ystävilleen, kohta jengit valuu paikalle ja se |
| on hyvä silleen |
| Uus ilta, uudet kujeet ja taas samat äijät, jotka viettää samal kaavalla kaikki |
| vapaapäivät |
| Ne vetää pohjat kämpillä ja on kaikki koht taas kännissä, niiden alkuillan |
| kemuis ei oo koskaan ämmiä |
| Ne kuuluu jatkoille, jos niitä edes pidetään, koska selkään pääseminen kestää |
| sillon pidempään |
| Mut nyt on bileet pääl, siis ei kun suuta kupille ja kellokin jo puolenyön siis |
| äijät suuntaa klubille |
| Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Juhlasta juhlaan, aina vaan |
| Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Ihan hyvin menee, kai tavallaan… |
| Se runttaa kapakkaan taas niinku euroopan omistaja, nää äijät ei tullu tänne |
| reunoja somistamaan |
| Moikkaa lipunmyyjää, heittää pokeille femmat. Nurkan ruletti pöydäl, |
| ysiä kokeilee kerran |
| Roope pyörii alueella taas virtaset käsissään, ilta kaipais kai nyt sit |
| pikkasen säpinää |
| Sil on katse kun haukalla ja silmät sen selässä. Ja kun jotain kulkee ohi, |
| heti silmät sen perässä |
| Poika pitää silmäpelin tiukkana, ja paikan tullen Roope on tunnettu liukkaana |
| Sopivasti tyly, sopivasti herrasmies, ei jätä säätöö puolitiehen, |
| kotiin asti kerral vie |
| Eikä raflasta koskaa ulos liiku yksin, vaan ottaa aina tuliaisii mukaan niinku |
| nytkin |
| Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Juhlasta juhlaan, aina vaan |
| Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Ihan hyvin menee, kai tavallaan… |
| Jaahas, «Siis kuka sä oot ja viittitkö kertoo et missä vitus mä oon?» |
| Nää kysymykset kuulu aina herätessä sunnuntaina. Nyt ei tunnu taivaalt, |
| pitäis himas nukkuu aina |
| Roope miettii, kun sen päässä hakkaa hullunlailla, mut se on addikti, |
| vaik ei itse tunnustaiskaan |
| Tytön jääkaapista vielä jotain suuhun laittaa ja alaovel tumpin huulee |
| kukkaruukust kaivaa |
| No sunnuntai ois levättävä, mut ei Roope ehätä, kun miettii jo et ketä tänään |
| Pojan pitäis kai viedä hoitoon päänsä, mut kun tytöt venaa puhelinsoiton päässä |
| Ja vaikka pitäis iisisti ottaa vaan ja chillaa, Lapinkulta odottaa taas |
| korkkaajaansa illal |
| Poika on kierteessä, jotain on pielessä, kun nuorella miehellä on vaan pullo |
| mielessään |
| Aina pitää siementää jotain uuttaa mielellään, aamulla Roope herää taas random |
| lortto vierestään |
| Suu hymyilee, mut silmät ei. Sä voit hämää ittees, mut et millään meit. |
| Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Juhlasta juhlaan, aina vaan |
| Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Ihan hyvin menee, kai tavallaan… |