| Nään kun kevät avaa silmiään |
| Eikä taivas aio näyttää pilviään |
| Tuuli kantaa nimeäsi, tiedän tää |
| On päivä jolloin päätit et tänne jäät |
| En oo unohtanut kuinka sait |
| Toiset nauramaan ihan tuosta vain |
| Ja mä mietin kuinka kukaan olla voi |
| Aivan kuin jälleensyntynyt aamunkoi |
| Yritän sitä vielä ymmärtää |
| Mikä sai sut kaiken jättämään |
| Sunlaiset ikuisiksi uniin jää |
| Joka kerta kun mä suljen silmät nään |
| Sun auringon suutelemat poskipäät |
| Suru on niin arvaamaton vaatteissaan |
| Se pukeutuu voi jopa suuhun nauravaan |
| Eikä päälle päin sitä millään nää |
| Kuinka paljon toinen kantaa sisällään |
| Taas sut viimeyönä nähdä sain |
| Et ollut muuttunut, tai no vähän kai |
| Kysyn voinko tehdä jotain, mitä vaan |
| Vastaat: «Vaikuttaa voit vain tulevaan» |
| Yritän sitä vielä ymmärtää |
| Mikä sai sut kaiken jättämään |
| Sunlaiset ikuisiksi uniin jää |
| Joka kerta kun mä suljen silmät nään |
| Sun auringon suutelemat poskipäät |