| En oikein osaa olla täälläkään
|
| Ei mitään sopivaa oo päälläkään
|
| Mitä muuta tekisin, ketä suutelisin
|
| Tuijottelisinko kotonani seinään
|
| Tv putosi niin uutisia ei nää
|
| Ne huomaa dekadentin taiteilijan
|
| Se juhlii onnensa hukkaan
|
| Piilotan introvertin, vaiheilijan
|
| Laitan hatun kun en koskaan kampaa tukkaa
|
| Lähden kotiin mut jos uni ei tuukkaan
|
| On kello kahta vaille yksi
|
| Taas tää kääntyi selittelyksi
|
| Ja meitä yhtä vaille kaksi
|
| Ajatus tää jää lukemattomaksi
|
| Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu
|
| En saanut viihdyttäjää, rakastajaa
|
| Se alkoi vähän liikaa rakastamaan
|
| Kun alkaa paljon tuntemaan
|
| Niin se saattaa satuttaa
|
| Enkä haluu enää yhtään osumaa
|
| Silti odotan sua, kuinka osuvaa
|
| Olisitko kuin ei kukaan muu
|
| Et samaan lauseeseen vois asettuu
|
| Kanssa niiden ihmisten
|
| Joita nyt jo välttelen
|
| Oisit odotuksenen arvoinen
|
| Ja susta tarpeeksi mä saisi en
|
| On kello kahta vaille yksi
|
| Taas tää kääntyi selittelyksi
|
| Ja meitä yhtä vaille kaksi
|
| Ajatus tää jää lukemattomaksi
|
| Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu
|
| Lähden kävelylle aurinkoon
|
| Uskon moneen mutten taida uskoo kohtaloon
|
| Vielä vuosienkin päässä nään
|
| Saman naisen joka etsiikin vain itseään
|
| Mut ei koskaan avaa silmiään |