| Katon miettivin silmin tätä pientä paikkaa
 | 
| Jossa päiväst toiseen mä vietän aikaa
 | 
| En kiellä lainkaan, et johtuuks se meitsist
 | 
| Et talon vaarallisin asia on leipäveitsi
 | 
| No, tän sopan meikä keitti
 | 
| Siks koitan ponnistella, en heitä reikää seiniin
 | 
| Tiedän, ettei oo aika viel heittää veivii
 | 
| Ku kolot menneisyydest pitäs peittää ensiks
 | 
| Juoksen valoo kohti, mut tunneli on pitkä
 | 
| Vaik sinne pääsis, ei elämä sen kummempi oo sitkään
 | 
| On toivoo paremmast, näit mustelmii jo riittää
 | 
| Vaik kestän iskut, ni kuitenki oon sillä mielel
 | 
| Et kosk on aika lähtee?
 | 
| Ku aina vaivaa, et toi taivas painaa päälle
 | 
| Tälle tuskalle tahtoisin antaa kasvot
 | 
| Koitan olla toimimatta vastaan tahtoo
 | 
| Elämäs kaks pakkoo ja toinen niist on tehty
 | 
| Ne on syntymä ja kuolema, en toiseen voi perehtyy
 | 
| Siks katon eteenpäin, mut jumalauta
 | 
| Miks ylemmäks pääseminen menee mudan kautta?
 | 
| Matka jatkuu, mä tiedän mihin
 | 
| Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin
 | 
| Toisil lyhyt, voisit kysyy
 | 
| Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?»
 | 
| Mesta mis mä elän, kutsun huudiks taikka getoks
 | 
| Siel missä niitä on, siin on suuri aikaero
 | 
| Puhun synkästi olkoon coolii taikka pelkoo
 | 
| Puheet suurii vaikka kerrot märist unist vailla selkoo
 | 
| En kaihda keinoi kunnes korviin laitan peiton
 | 
| Niinku pikkulaps, ei peiton alla lainkaan peikkoi
 | 
| Ja samal nään tän tumman tulevaisuuden
 | 
| Välähdyksenomaisena pois unes haihtuu ne
 | 
| Synkät tunteet, vaik lopulta taas paisuu ne
 | 
| Vaihtuen kyyniseks oloks aina maistuen
 | 
| Yhtä kylmält ja sitkeeltä ku eilen
 | 
| Ei tipu kyynel, sillä vaikka kuinka itkeekään, ni ei mee
 | 
| Ykskään murhe pois rinnan päältä
 | 
| Viina huuhtoo huolet, kuuntele rintaääntä
 | 
| Katkee pinna päästä, ku illat mättää
 | 
| Ei vara venettä kaada, mut on liikaa tässä
 | 
| Matka jatkuu, mä tiedän mihin
 | 
| Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin
 | 
| Toisil lyhyt, voisit kysyy
 | 
| Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?»
 | 
| Jossain määrin toivon, että päiviltä mut pistäsit
 | 
| Ku kokoajan tuntuu, etten sais yhtään mistään kii
 | 
| Ruoka ei maistu, juomaa menee senkin edestä
 | 
| Katon peilin silmiin, kas kummaa, nekin verestää
 | 
| On kehis enemmän ku karma ja henki
 | 
| Se viinapiru huutaa, et mä tankkaan sut hengilt
 | 
| Omatunto ravistelee, mä skarppaan ku kerkiin
 | 
| Mutta parempi puoli persoonast ei varmaan tuu messiin
 | 
| Joten vuoristorata jatkaa laskuu
 | 
| Mut jossain tulee raja paljonko paskaa mahtuu
 | 
| Tän vaunun ja noitten kylmien kiskojen väliin
 | 
| Kunnes suistun raiteilt ja viel kiskoen käsil
 | 
| Sit hätäjarrut, mut se on jo liian myöhästä
 | 
| Filmi silmien ohi ja pieni pieni pää pyörällä
 | 
| Ihmettelen tätä pehmeen valkosta paikkaa
 | 
| Tajuun heti kaiken ku katson teit alas
 | 
| Matka jatkuu, mä tiedän mihin
 | 
| Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin
 | 
| Toisil lyhyt, voisit kysyy
 | 
| Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?»
 | 
| (Na-na naa-naa na-na na-naa
 | 
| Na-na naa-na naa-na, na-na naa-na naa-na
 | 
| Na-na na-naa na-na na-naa, naa-na naa-na-naa
 | 
| Na-na naa-na)
 | 
| Matka jatkuu, mä tiedän mihin
 | 
| Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin
 | 
| Toisil lyhyt, voisit kysyy
 | 
| Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?» |